Tittidii! Rentouttavat 9h yöunet takana ja normisetillä taas aloiteltiin elikkäs niinkin yllättävästä paikasta ku Askonkatu! Formecallakin käytiin aikalailla aamusta ja se jäi jostain syystä hyvin mieleen, että matkalla sinne mä olin äänessä ihan koko ajan ja meinaan tulikin sellaista juttua että en itekkään pysynyt ihan mukana. Sisäinen räpätätini siis sai yliotteen!
Mitähän jännää tänään sitten tapahtui...
Ainakin yks jako, joka oli Fazerin leipomolle joskus yhdentoista maissa. Piti viedä sinne jonnekin joku lava (ah, eikö ollutkin touuudella selkeästi ilmaistu!), rahtikirjassa oli maininta että soitettava siihen ja siihen numeroon ennen toimitusta, mutta nääh... eihän sieltä kukaan vastannut vaikka useamman kerran yritettiin. Löydettiin sitten kuitenkin se paikka, piti ajaa sellaista nippanappa auton levyistä mutkittelevaa metsätienpätkää jonnekin rakennuksen taakse joka oli ihan yhtä ahdas kuin se tiekin, ja yllätys yllätys kun saatiin vekottimemme veivattua perille, oli kaikki ovet lukossa eikä ketään näkynyt missään. Ei muuta ku Muru ympäri ja samaa tietä takaisin...
Kapea tie, pullea auto.
Mahtuu mahtuu... Kuvasta ei ihan saa selvää kuinka läheltä tota aitaa mentiin. Ei jääny hirveesti tilaa. :)
Tuo seinustalla oleva härveli... mikä lie onkaan koitui vähän ikäväksi, kun se päätti pussata meidän kontin seinää. Ei siihen isoa jälkeä tullut, mutta nappasi vähän kiinni kuitenkin.
Loppujen lopuksi saatiin jätettyä lava keskusvarastolle ja päästiin jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Tänään jaettiin mm. yks paperilava sisäänkantona (ei onneks ollu hirveesti laatikoita), sit vietiin vähän tavaraa Paavolan Citymarkettiin, Anttilaan, mausteita Maustemestaan (miten yllättävää) ja pesuainetörppöjä ravintola Pancho Villaan. Karisma hoidettiin ihan lopuksi, sitten kupit kahvia, pikkutauko & paikkojen vaihto.
Noutoja sitten... heh. Pitäiskö itkeä vai nauraa :) Formecalla käytiin kahteenkin otteeseen, sitten Hyproxilla, Teknowarella, Tuoterenkaalla ja Sähkö-Lahden väkeäkin käytiin moikkaamassa... Esaprint sitten oli varsin mielenkiintoinen, sieltä tuli mukaan 41 lähetystä. 41 lähetystä tietää 41 rahtikirjaa, ja kun tuolla ei ole jäljentävää paperia, joka nippuun pitää laittaa auton numero + nimmari kahteen kertaan: lähettäjän kappaleeseen sekä meille mukaan tulevaan nivaskaan. 41 kertaa kaksi on yhtäkuin 82. KAHDEKSANKYMMENTÄKAKSI NIMIKIRJOITUSTA. Voin kertoa että se pino tuntui oikeasti loputtomalta. :)
Viimeisestä paikasta mukaan lähti rahtikirjan mukaan 600kg lava merisuolaa, mutta kah... tais painaa hieman enemmän meinaan meidän perälauta ei suostunut moista määrää nostamaan :) Jouduttiin sitten vähän kikkailemaan niin että nostettiin itse lautaa alhaaltapäin samalla kun kaukosäätimestä painettiin nappia ja saatiinhan se lava sit loppujen lopuksi ihan autoonkin asti. Hirveästi ylimääräistä tilaa sinne ei kyllä jäänyt, nokkakärrytkin jouduttiin heittämään kuorman päälle.
Hyötykuorma?
Ihan vaan pari noutorahtikirjaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti