Kuka voisi kellot seisauttaa, ja ajan pysäyttää... Joko olen maininnut, että en halua että tää harjoittelu loppuu? Ja että mua harmittaa ihan sikana? Itkupotkuraivariparkuahdistusmasennuskohtaus!
Taas piti alotella lähempänä kahdeksaa, mutta ei taas menny nallekarkit ihan tasan kun meidän piti olla Pennalassa jo seiskalta :) Ei ihan keritty, kun auton kello näytti 06.59 kun nousin uljaan sotaratsumme kyytiin, mutta ei me hirveästi silti myöhästytty, ehkä just se vartti. Tällä kertaa sinne ei ollut ku yksi paikka, niin se ei ihan liikaa sotkenut meidän loppupäivää. Silti oli kiirusta, juostiin vähän siellä sun täällä... Mäkelässä käytiin taas (hoidettiin samalla jako ja Taitoparin nouto), keskustasta oli yksi nouto kello 11, Hollolan kirkonkylällä meidän piti olla 11-12 väliin ja Sokoksessa käytiin kahteen otteeseen, kun ekalla kerralla ei päästy laiturille asti kun oli pikkusen jonoa... ihan hyvä tovi odoteltiin mutta luovutettiin sitten, kun ois mennyt ihan liian tiukille aikataulu muuten. Ja ihan kirjaimellisesti juoksin tuossa odottaessa muutaman paikan. :) Tuli lämmin.
Portaatkin käy lastauslaiturista :) Murun perä sopi tuohon väliin ku nakutettu.
Yks ihan kunnon kahvitauko me ehdittiin pitämään ja sen jälkeen lähdettiinkin sitten jo noudoille. Niitä oli tänään kyllä yllättävän vähän enkä näinollen kerinny ajaa juuri yhtään... se jäi harmittamaan myös. Esaprintillä käytiin ja Aldusilla. Sieltä lähtiessä, kun tiesin että seuraava pysäkki on kotipiha, olin kyllä aika hiljaista tyttöä...
Kaksi periodia, neljä kuukautta, 16 työviikkoa (jos nyt laskin oikein). Miten aika voi oikeasti mennä näin nopeeta ja miks ei siinä voi palata taaksepäin? Maksimaalisen tympääntymisen lisäksi olen samaan aikaan ihan uskomattoman iloinen siitä, että olen saanu nämä kaks jaksoa olla Kiidossa ja sen lisäksi, että oon saanu ihan älyttömästi ajokokemusta ja varmuutta liikenteessä ja kokemusta tämänkintyyppisestä asiakaspalvelutyöstä, olen saanu myös hyvän ystävän ja sitä tunnetta ei pelkät kiitokset kyllä riitä kuvaamaan.
