Joo, alotan tän nyt vaikka tuolla lailla, että näkyy päivämäärä ja aloitus- ja lopetuskellonaika. Muutoin tää voi olla aika hankalaa, koska a) rakastan kirjottamista (tuutte kyllä huomaamaan) ja ku kerran pääsen vauhtiin, lopputulema voi olla ihan mitä tahansa kolmen sanan ja puolikkaan romaanin väliltä, ja b) se fyysinenkin versio siitä työssäoppimispäiväkirjasta oli kohtuu hankala, en ikinä keksiny mitä sinne oisin kirjottanu. Mut kassellaan kassellaan...
Tänään siis oli eka päivä, noin niinku periaatteessa, kun kerta uus jakso alko, mutta en yllättäen ollu aamulla muitten aloittajien kanssa Kiidolla kun homma on jo viime jaksosta mulle tuttua ja oltiin kuskin kanssa sovittu, että hää hakee mut aamulla ihan normaaliin tapaansa. Tästä jaksosta voi tulla himppasen hankalampi ku edellisestä, koska nyt pitää tosiaan niitä kuvia koittaa ottaa... Haha. Tän päivän saldo ei oo mitenkään kehuttava, mutta lisään mä tänne loppuun nyt jotain kuitenkin.
Mitähän tänään tapahtui. Jakoja oli, en nyt sano että paljon mutta ei ihan vähänkään, sillai sopivasti. Tavalliseen tapaan aloiteltiin Askonkadulta ja lopeteltiin Trioon. Jani ajoi taas jaot ja joskus puoliltapäivin vaihdettiin kahvitauon jälkeen paikkoja ja mä sitten ajoin noudot. Ja niitä noutoja odotellessa kun lähdettiin vaan ajeleen, mentiin jonnekkin metsikköön sellasta kohtuu kapeeta, mutkaista ja jäistä tietä ja keskellä ei-mitään tulee vastaan tietyö- ja räjäytystyö-kyltit sekä teksti "valmistaudu pysähtymään", mietittiinkin jo että olikohan reittivalinta ihan paras mahdollinen... mutta eipä siinä mitään.
Loppupäivästä jo kotimatkalla Hämeenlinnantiellä meinasin ajaa kolarin. Oli ihan aikuisten oikeasti tosi lähellä. Ajelin ihan normaalisti vasenta kaistaa, niinku aina, kun oon valoista sitten Kärpäsenkadulle kääntymässä, ja siinä ennen sitä Hesburgeria heti Mäkelän Sähkön valojen jälkeen on bussipysäkki. Ei nyt mikään hirvee ruuhka-aika ollut, mutta autoja kuitenkin kummallakin kaistalla ihan kiitettävästi, kun mun vieressä ajaa joku punainen henkilöauto joka ihan yöstä päättää koukata bussia karkuun puoliksi mun kaistalle, eikä hää kyllä vilkaissut peileihin yhtään vaan sokeana vaan luotti siihen, että ei sieltä toista kaistaa kuitenkaan ketään tule. Ei kai siinä muuta ku Ategosta jarrut lukkoon ja sormet ristiin että se rohjo pysähtyis eikä heittäis poikittain tielle... Hyvinhän se pysähty kun vähän penkkaa kohti ohjas, eikä edes hipaissut sitä henkilöautoa, mutta voin sanoa että hetken aikaa pikkasen jänskätti. Kohtuu äkillisestä jarrutuksesta huolimatta meiltä ei kontista edes kaatunut mitään.
Mutta siis päivä lyhyesti: Oli kivaa vaikkakin levotonta (tai ehkä juurikin siksi kivaa, who knows?), jaot hoidettiin niin että mä vein yksin taas osan ja osa vietiin yhdessä, välillä jaettiin taas kahta paikkaa yhtä aikaa. Ja oiskohan se päivän mukavin tehtävä yhäkin, yllättäen, ollut se ajaminen... :)
Siinä ollaan Triossa. Päivän viimeiset jaot.
"Työpöytä" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti